Marin elämän koiruudet

Voi, dear blog, olen sinut hylännyt ihan kokonaan. Meillä on kai mennyt niin lujaa ja hyvin, etten oo ehtiny tänne mitään kertomaan. Pikaisesti tässä: ollaan siis agilityssä noustu pikapikaa kolmosiin ja viikonloppuna mennään veivaamaan TorKKin medien joukkueessa SMiin. Jei, ihan vähän olen tästä innoissani. Eira Orvokkihan ei oo vielä ees kahta vuotta! =I Välillä hirvittää, kun se on niin nuori, että miten tässä käy. Sitten järkeilen, että aivan kevyesti ollaan treenattu ja kisailtu suunnilleen kerran kuussa, niin ei pitäis nassen olla tästä hajalla.

Ja tuo aiemmin mainittu AVO-kokeilukin meni aika nappiin. Saatiin muistaakseni 193 pistettä ja voitettiin mulle ihan eka tokoruusuke x) Jotain pikkuhäsläkkää sielläkin tapahtui. Netistä löytyy kuitenkin pätkät jos jotain kiinnostaa katsastaa. Samasta osoitteesta kun tuo aiempikin. Agivideoissa ei kai edelleenkään ole muita kuin hyllyratoja kuvattuna vaikka kakkosissakin  väännettiin yhteensä viisi nollaa, kun kisailtiin vähän extraa hyppäreillä.

Niin, koiraelämä hymyilee. Katotaan SMien jälkeen uudestaan.

Mitäs sitten muuta? Stara porskuttaa edelleen komennossa. Pikkusen on mummukalla tärähtäneet jutut, mutta terve ja iloinen se on edelleen. Katotaan miten hyvin tämä kesä menee. Viime talvi oli sen verran vaikea, etten tiiä raskinko sitä enää pakkashelvettiä pakottaa elämään. Nyt se ympyrä alkaa kai oikeasti sulkeutuun. Eikä sen näkö olekaan niin huono kuin luulin, vaan sillä onkin nenä lopettanut toimimasta :( Tämä on oikeasti paska juttu. Suht kuurokinhan se jo on, mutta nenän olisin toivonu toimivan.. Se ei aina löydä enää kotiin jos huitelee pelloilla, vaan jää pyörimään paikalleen ja sitten sitä joutuu etsimään heilumalla ja huitomalla, että se huomais minut. Enää ei ole edes pimeää, silloin oli helppo heilutella taskulamppua niin se sitten jossain vaiheessa hokasi tulla lähemmäs.

Loiri Petterilläkään ei mene niin kovaa, mitä näille minun koirille oikein tapahtuu? Loisolla ei pysy ruoka kovinkaan hyvin sisällä. Eikä tähän vaivaan auta oikein mikään. En tiiä mitä sille sitten pitäis tehdä. Iloinen ja riehakas duudsi se on silti, vaikka aikasta laiha. Rallya ollaan vähän treenitty, mutta agilitystä se on jääny nyt ainakin osittaiselle varhaiseläkkeelle. Katotaan miten käy tässäkin, vaikka ei mulla suuret odotukset enää ole. Olis ollu niin kiva saada Loikalle se vimppa Suomen serti, niin se ois ollu sitte 4x agivalio, mutta tää kai jää sitte Eisun harteille.

Mitäs Mairille sitten kuuluu? No se on päästään sekaisin. Sillä on kolmenkympinkriisi, joka tuli nurkan takaa, säikäytti ja jäi kiinni roikkumaan, eikä lähe millään. Miten tästä selviää? Mulla on kaikki hyvin, eikä siltikään mikään (poislukien koirameiningit). Kaikkea on tarpeeksi, mutta sekään ei riitä. Haluan saavuttaa/tehä/tuntea/kokea sitä ja tätä, mutta en jaksa nähä vaivaa, no okei, tuo ei oo sitä kriisiä, vaan ihan tyypillistä minua itteäni ;) Valtavan suurta paloa pitäis johonkin suunnata, mutta sopivaa suuntaa ei oikein löydy. Hmph ja huoh. Tyytyväinen ja onnellinen, olenko tyytyväinen ja onnellinen, miten pitää olla tai mitä pitää olla, että on tyytyväinen ja onnellinen. Tästä pyörittelystä minun päivät koostuu. Ääliö ei tajua.

No on mulla ihana tää mun kotiki. Terassinki sain rakennutettua valmiiksi ja nyt on naapurin juhannusmarsutki aidattu suunnilleen turvaan omalle puolelleen. Saunaa lämmittelen pihalla. Oon jo aika hyvä siinä, tulee lämmintä ja nopeaa. Niin, se Henri Petteri ei sitten paljoa kotona istuksi. Ei se ehi. Ennen se pelas jäkistä iltakaudet ja kesät golfia. Nyt se vaan ruuvailee kuplia. No ollaan sentään samassa työpaikassa niin näkee sitäki jonku verran.

Lomailla aattelin juhannuksena Lontoossa ja sitten sieltä lennähdän Düsseldorfiin työhommiin, yritän lomailla silloinki. Mulla on sitten ne kriisiä aiheuttavat synttäritkin tuolla Saksan työreissulle. Onkohan se helpompaa kun ei ole juhlia eikä ihmiset edes tiedä, että on huonot synttärit vai olisko se helpompaa jos oiski juhlat. Nooh, skumppaa aattelin vetää napaan ja muistaa ikuisesti, että täytin sitten kolmekymmentä. Voi Zlatan, että on vanha olo :/

Nooh, toivotaan, että tuostaki selviää. Varsinaisesti aattelin lomailla vasta elokuussa. Sitten onkin tiedossa kuusien istutusta, taas niitä marsuja varten, ja pöpelikön raivausta. Ihana loma varmasti, tervetuloa työleirille!

Jeps. Viikonloppuna kävin Gällivaressa kouluttaan, lauantaina helteessä ja sunnuntaina pipo päässä melkein pakkasessa, ja seuraavana Nastolaan SMiin, mukavaa sahata ees taas.

Over and out.

Mairriepu

Suunnittelin, että alan pitämään kirjaa Eiran kisojen tuloksista, kun kilpailukirjaan raapustetaan enää vain puhtaat nollat. Pitäähän mulla jonkinlainen käsitys olla mistä mahdollisia virheitä tulee ja hylkyjen määrät jne. Tokokokeetkin vois tähän samaan syssyyn pukata, niin jää jälkipolville Eiran toimista selkeä kuva.

Täytyy myöhemmin laittaa jokin hienompi taulukko, mutta tähän nyt ainakin nämä tulokset nyt. Elikkäs kaksi kisapäivää takana ja kuusi starttia

22.1. 2xhyl, 0-voitto. Hassua oli, että uhosin eka hylyn jälkeen, että minä aion voittaa seuraavan kisan. No hylkyhän sieltäkin tuli. Onneksi ei tarttenu ihan nieleskelemään alkaa, kun vimppa rata meni aikasta putkeen :)

12.2. 0-voitto, hyl, 5 virhettä ja sijoitus 3. (reippaasti nopein aika silti ;))

Harmillista, että noista radoista on kuvattu vain kaksi ekaa hylkyrataa. Ne oli semmosta sompausta, että ei niitä kannate täällä alkaa esittelemään :/ Kattelen niitä ite sitten joskus pimeässä.

Eli hylkyprosentti on tasan 50 ja 0-prosentti on suunnilleen 33. Hehe, ei kummoset prosentit, mutta olen niin liekeissä tästä meidän menosta, että aion olla julkisen onnellinen tästä ihanasta koirasta ja suht onnistuneesta agilitykoulutuksen suunnittelusta, jonka toteutuskin on mennyt aika lailla ajatusten mukaan. Maltilla nyt vaan etiäppäin.

Toko-puolella meillä on saavutuksena yksi koe ALOssa

Luoksepäästävyys 10 (Ihan ylläri, että ei liikahtanut mihinkään, yleensä nousee ainakin seisomaan. Makkaransyöttötreenit selvästi auttoi tässä)

Paikalla olo 10 (Ei mitään selityksiä, toimi niinkuin pitikin)

Seuraaminen hihnassa 9,5 (jotenkin sain kietaistua hihnan niin lyhyeksi käden ympäri, että en uskaltanut kättä heilutella normaaliin tahtiin, etten kuristaisi Eiraa. Koira teki tuomarin mukaan täydellisesti ja vähennykset tuli tuosta minun jäykistelevästä kädestä..)

Seuraaminen ilman hihnaa 9 (Pikkusen oli Eiralla paikka hakusessa ja takaseinää lähestyessä se pysähtyi. Tämän se on treeneissäkin tehnyt. Pitää treenata seinään kävelyä. Loppuasento liian takana.)

Liikkeestä maahan 7 (Jouduin antamaan toisen käskyn. Olen jotenkin onnistunut sekoittamaan maahan ja seiso -käskyihin kaiken maailman muita merkkejä, ja nyt selvästikin onnistuin muilla avuin kertomaan, että seiso paikallas, vaikka suu käski maahan, voivoi. )

Luoksetulo 10 (Tässä vaiheessa neitonen alkoi jo käymään vähän kuumana. Koskaan aiemmin en ollut ottanut näin montaa liikettä peräjälkeen ilman palkkaa. Onneks en ennen koetta tajunnut alkaa tätäkin vielä jännittään)

Liikkeestä seiso 6,5 (Tätä vähäistä pistemäärää vähän katsomossa ihmeteltiin. Heilautin jostain kumman syystä kättä käskyn yhteydessä sekä Eira jäi vähän vinoon seisomaan, muuten ok. Pulun silmällä kurkistin oikean olan puolelta varjosta, että jäikö se varmasti seisomaan ;))

Hyppy 10 (Ei mitään kummosia. Tämän se osaa.)

Yleisvaikutelma 10 (Kuulemma hirveän hauskan näköistä menoa ja mukava, kun koira liikkeiden välillä hyppii kuin kenguru, mutta on hallinnassa ja keskittyy, kun aletaan hommiin.)

Ja tästähän tuli sitten 182 pistettä.

Lauantaina mennään kirjaimellisesti kokeilemaan AVO-luokkaa. Jos kaikki menee hyvin, niin liikkeiden pitäisi mennä aika hyvin, mutta näistä liikkeistä meillä ei ole kummoista rutiinia tai varmuutta, niin kokeiluksi menee. Jännä nähä miten käy! Jos ihan surkeita ollaan, niin pääsen sunnuntaina agility-kisoihin paikkaamaan. Viime viikonlopun kisojen jälkeen olen taas vähän viisaampi siitä, että mitä kannattaa tehdä muutamassa paikassa, ja mikä ei ole hyvä idea ollenkaan.

Paimenteluakin olen mietiskellyt toko-kokeiden jännittelemisen ohessa. Yksi lähettyvillä oleva lampuri onkin jo tiedossa, jolle nyt vain pitäisi soittaa ja kysyä, että saataisiinko kesäksi Eiran hellään hoivaan pari lambia.

Ämaaärii

Linkki Eiran ihkaensimmäiseen tokokokeeseen. Pätkä on kuvattu kännykällä, jonka laatu ei ihan Hollywood-luokkaa, mutta kovin kiitollinen olen tästä pätkästä kuvaajalle!

Tuomarina Heli Kelhälä. Pisteitä 182 ja ykköstulos 5./14. Voisin tähän jauhaa pitkät pätkät omia sähläilyjäni, mutta enpä jauha.

Eiranen

Mari

Meidänkin kesä meni.  Ja elämäni ensimmäinen aikuisten kesäloma. Talo saatiin maalattua, mikä olikin varmaan se ainoa pakollinen. Muuten kaikki on yhtä hienosti retuperällä kuin aina ennenkin.

Minun kesä oli varsin koiramainen. Tai ehkä ei määrällisesti mutta laadullisesti ainakin. Loiri oli surkeiden kisaesiintymisten jälkeen melkein koko kesän treenitauolla. Vasta toissa päivänä tajusin, että olisinhan voinut sen mieltä virkistää vaikka tavistokolla tei edes rallylla, enpä sitten sitäkään tajunnut. Siipi on ollut Lorpalla vähän maassa, mutta ollaan käyty kahdestaan tekemässä omia juttuja eikä otettu tyhmää-kaiken-huomion-vievää-mielistelijä-Eiraa ollenkaan mukaan.

Kanootilla Loiri on ajellut monet kerrat ja lähes joka kerta tippunut kyydistäkin. Nyt sillä on omat pelastusliivit, niin ei haittaa vaikka tyrskyissä vähän kanootti hytkyykin. Jos kisainto kuitenkin jatkuu tällaisena, niin jäävät Loisokin kisat vähäisiksi. Luleån kisoista, jotka oli nyt ne viimeisimmät muutama viikko sitten, kannoin sen kolme kertaa radalta pois. Viimeiselle radalle en edes enää mennyt. Joku on nyt tosi huonosti. Juoksuisia narttuja siellä oli enemmän kuin tarpeeksi eikä Loirin liikkuminenkaan ollut kunnossa. BoTista se tykkää ja nykyään se vetää takin päälleen ja nukkuu Botti-peiton päällä. Vanhuus kai sitäkin alkaa kohta vaivata.

Staran kesä on ollut ihan loistava. Ei vaivoja eikä muitakaan huippailuja. Kuulo on nyt sitten vaan totaalisesti lähtenyt. Se ei kerta kaikkiaan kuule mitään ja hätääntyy jo vähän pihallakin, jos ei heti näe missä me muut ollaan menossa. Onneksi se tietää marjapuskat ja treenipaikat, lähipellot ja takametsiköt, niin aika useasti se säästyy suuremmilta säntäilyiltä. Muuten mummeli painaa kuin viimeistä päivää ja välillä leikkii jopa pomon paikkaa janoavan Eirankin kanssa. Aikamoista tulella leikkiä.

Pitkille lenkeille en enää edes yritä ottaa Starbaa mukaan. Se hengailee kotipihalla, kun muut lähtee hihnojen kanssa lenkille. Kumma kyllä se osaa tulla vastaan meitä lähipellolle, jonka kautta yleensä tullaan kotiin. Vähän jännittää nuo sen omat huitelut kodin ja pellon välillä, mutta onneksi naapurin mökkiläiset pistivät trampoliinin kasaan ja heittivät ulkokukat roskiin ja vetivät laiturin ylös, niin ei tarvi niidenkään autoiluja jännitellä enää niin paljoa. Ai, hajottihan Stara yhden kynnen kesällä. Sitkeällä puhdistamisella ja teippaamisella minä sitä yritin hoitaa. Taruli jaksoi kylläkin sitkeämmin repiä paketit auki ja hoiteli itse varpaansa kuntoon. Kyllähän  13-vuotias itse tietää parhaiten.

Eira-nösselin kesä oli myös varsin opettavainen. Tai kai minun kesä oli oikeastaan opettavainen ja siitä hyötyi Eira paljon. Alkukesä treenattiin agilityä ja tokoa. Heinäkuussa käytiin lampaita paimentamassa uudemman kerran Kuopiossa ja voi video, että oli hauskaa! Ja vielä syyskuun alussa mentiin schipperkejen leirille Kuttukuuhun uudestaan. Raahen lampuleita ei olla nyt käyty katsastelemassa, mutta pitää koittaa vielä sieläkin mutka käydä tälle syksylle. Paimentelu Kuopiossa meni todella kivasti ja sain varsin selkeän käsityksen siitä miksi meillä on muutama asia ollut perseellään Eiran kanssa. No nyt ei sitten enää olla samassa jamassa. Tästä se nyt alkaa, nimittäin meidän aukoton yhteistyö ja keskinäinen ymmärrys ;) Ainoa ikävä juttu ekalla Kuopion reissussa oli, kun yksi tyhmä lammas pökkäsi Eiraa persuuksille, kun oltiin menossa aitaan sisälle. En tiedä mikä sitä niin rasitti, edellinen koira vai mikä, mutta Eira sai syyttömänä tuta pässin raivoa. Paimentelut onnistui vallan mainiosti, mutta kotimatkalla junassa huomasin, että Eira ei varaa toiselle takajalalle.

Säikähdin ihan kamalasti ja kaikki tulevaisuuden suunnitelmat rapistui saman tien roskiin. Kolme viikkoa vedettiin hihnalenkillä ja kah kummaa nyt on koipi ihan ehjä. Eira sai tällin lihakseen ja näin säästyi nivelet sun muut. Huoh. Yhdet näyttelytkin missattiin, kun ei rampaa koiraa voinut kehään viedä. Mutta samapa tuo, käytiin Raahessa alkukesästä näyttäytymässä ensi kerran ja serti saatiin. Ainoina esiintyjinä pokattiin myös roppiruusuke. Kaksi seuraavaa täytyy koittaa saada sitten ensi kesänä.

Toinen paimentelureissu oli ihan yhtä antoisaa ja hirveä hinku on nyt saada ensi kesäksi ne omat kesälambit! Katsotaan miten käy :)

Kesän rampautuminen hiukan hidasti agilitytreeniäkin tietenkin ja jäinkin jotenkin sellaiseen moodiin, että eihän pikkuisella kolmijalkaisella pennulla voi treenata. Nyt sitten yhtäkkiä huomasin, että kisaikä tulee muutaman kuukauden päästä täyteen ja pitäähän sitä ennen saada muutama kuu treenata ihan kisamaista treeniä. Aika loppuu kohta kesken! Kontaktit on kuosissa yksikseen, en ole niitä vielä muiden esteiden kanssa treenannut. Tämän ehtii fiksaamaan ennen tammikuun kisoja.

Eira on ihanan nöyrä ja muutenkin tottelevainen kontakteilla. Muulla radalla se onkin kuin mikäkin villipeto. Sen laukkakin näyttää ihan leijonan saalistukselta eikä rennolta agilityhyppelyltä. Hiki sen kanssa tulee, ja se onkin kuulkaa niin ihanaa! Keppejä olen vasta nyt alkanut oikeasti treenaamaan. Toveri-mudistin blogista luin, että pujottelua ei kannata treenata ennen kuin koira on 12-14 kuukautta vanha fysiologisista syistä. Minä diplomaattisesti aloitin 13 kuukauden iässä ja nyt meillä on 12 kepakkoa sojossa 2+2 –tyylillä ja hyvin menee oppi perille.

Kuvia olen räiskinyt aikasta monta ja niitä kohta jaan teillekin`.

Kisoja odotellessa!

Hepskukkuu

Eira kävi tutustumassa lampaisiin. Tässä kuva jälkimainingeista. Eira pötköttelee rankan rupeaman jälkeen ja yksi lampaista, Elina nimeltään, pusuttelee Eiran kanssa.

Loistavan rento suntautuminen kaikilla osapuolilla alkusählinkien jälkeen.

Video tulossa, kunhan saan sen sopivaksi editoitua. Kuva on kännyllä otettu.

Video with Eira's first encounter with the sheep is on it's way :)